Nasu

Tämä postaus ei liity yhtään käsitöihin, mutta halusin nyt tehdä tälläisen edellisestä kissastani Nasusta, samalla kun tässä odottelen seuraavan kissan kasvua luovutusikään. :)

Nasu siis tuli minulle helmikuussa ja se jouduttiin lopettamaan huhtikuun alussa sydänvian takia. Nasun kävin hakemassa eräältä tytöltä, joka oli pelastanut Nasun ja sen sisaruksen huonoista oloista. Tämä tyttö ei kuitenkaan voinut niitä kisuja pitää, koska hänen astmansa paheni. Niinpä minä sitten ostin pienen, laihan ja suloisen Nasun.

Nasu oli heti meille tultuaan erittäin rohkea, leikkisä ja kiltti. Se tykkäsi kovasti olla sylissä ja nukkua vieressä. Nasu ei koskaan raapinut tai purrut. Nasu oli myös koko elämänsä ihan hirveän laiha, vaikka se tuntui kuitenkin syövän ihan normaalisti. En tiedä oliko sekin joku oire siitä sydänviasta, vai oliko se muuten vaan niin laiha. Ihmeteltiin myös sitä, kun leikkiessä Nasu saattoi hengästyä paljon ja läähättää. Myöhemmin sitten selvisi, että sekin johtui siitä sydänviasta.

Eläinlääkärissä kävin ottamassa Nasulle rokotukset ja siellä eläinlääkäri myös kuunteli Nasun sydämen, mutta ilmeisesti sillon ei vielä sitä sydämen sivuääntä kuulunut. Toisen rokotuksen oton jälkeen Nasun oireet alkoivat. Aluksi se oli väsynyt ja ruokakaan ei oikein maistunut, ja sitten vähän myöhemmin sen mahaonteloon alkoi kertyä nestettä. Vein sitten Nasun eläinlääkäriin, jossa todettiin se sydänvika ja Nasu jouduttiin lopettamaan. :(

Kotona käydessä Nasu pääsi tutustumaan Tessuun. Aluksi ei meinannut yhteiselo onnistua, kun Tessu oli liian innokas, mutta pian ne sitten tottuivat toisiinsa. :)

Nasun jälkeen olen etsiskellyt uutta kissaa. Pian sainkin kuulla, että erään kaverin luokse oli kissanpentuja syntynyt. Aluksi niitä oli kolme, mutta kaksi niistä jostain syystä oli niin heikkoja, että ne kuolivat. Kolmas pentu sitten jäi eloon. Se kuitenkin katosi oudosti navetasta ja parin viikon päästä se löytyi hengissä eräästä varastosta. Emo oli ilmeisesti sen jostain syystä sinne kantanut. :D Siinä välillä sitten tietysti ajateltiin, että eihän se kissanpentu voi olla enää hengissä, kun ulkonakin oli niin kylmä ja sitä oli jo etsitty kaikkealta! Nyt se on kuitenkin hyvässä kunnossa ja tallessa. Nyt pitää vielä muutama viikko odotella, että se on tarpeeksi vanha, ja toivoa, että sille ei käy mitään muuta ikävää...