Taistelua rukin kanssa

Papan luota löytynyt rukki on kyllä aiheuttanut kovasti hankaluuksia. Nyöriksi laitoin sälekaihtimiin tarkoitettua narua, kun en löytänyt sitä oikeanlaista lankaa. Joka polkaisulla nyöri kuitenkin hyppäsi pois pyörältä. Sen jälkeen huomasin, että rukkihan on aivan vinkkara. Kehrä ja pyörä jäivät ihan eri tasolle. Siinä sitten mietin, että miten sen korjaisi. Äiti ehdotti ompelulangan muovista putkiloa. Niinpä kerin langan siitä pois ja tein siitä jatkopalan, jonka avulla sainkin sitten nyörin kulkemaan tasaisesti.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui tuo rulla, joka langan vetämisen ansiosta jäi jumiin kehrän metallisessa putkessa olevaan paksumpaan kohtaan. Sinnekin sitten tungin lisää muoviputkea väliin. Tämän jälkeen totesin pyörän pomppivan urillaan ihan liikaa, sillä sen puisen nupin kierteet olivat menneet rikki. Tungin sinne muovipussia tiivisteeksi väliin, joka auttoi. Hetken kehräsinkin onnistuneesti hahtuvalankaa, kunnes  haljenneen liipottimen (se kepukka, joka pyörittää pyörää) aiemmin laittamani liimaukset pettivät. Se muutaman eri yrityksen jälkeen saatiin pysymään koossa eristeteipin avulla.

Lopulta sain aikaiseksi pienen vyyhdin hahtuvalangasta kehrättyä lankaa ja aloin vähän kehräämään myös ruskeasta villasta, mutta se jäi kesken odottamaan seuraavaa käyntiä vanhempieni luona.